Pervert Art

2015 | VIISIKANAVAINEN VIDEOINSTALLAATIO • Pervert Art rakentuu pääasiassa 90-luvun musiikkivideoiden, elokuvien ja TV-ohjelmien kierrätetystä kuvasta ja äänestä.

Pervert Art
Jani Nummela: Pervert Art, 2015

2015 | VIISIKANAVAINEN VIDEOINSTALLAATIO • Pervert Art on jatkuva viisikanavainen videoinstallaatio, joka sisältää montaaseja elokuvista ja musiikkivideoista. Jokaisen videon pituus on eri, joten videot muodostavat uusia ja erilaisia kuvayhdistelmiä ja assosiaatioita jokaisella toistokerralla.

Pervert Art oli osa suomalaisen taidekasvatuksen 100-vuotista taivalta juhlistavaa KUVIS1000-ryhmänäyttelyä (21.5. - 24.5.2015), jonka järjestivät Aalto-yliopiston taidekasvatuksen opiskelijat ja alumnit. Näyttely tapahtui tyhjässä myymälätilassa Kampin ostoskeskuksessa ja sen kuratoi Minna Suoniemi.

Pervert Art, viisikanavainen videoinstallaatio

Taustaa

Elokuva on äärimmäinen perverssi taidemuoto. Se ei anna sinulle sitä, mitä haluat – se kertoo sinulle, kuinka haluta..”—Slavoj Žižek

Teos rakentuu pääasiassa 90-luvun musiikkivideoiden, elokuvien ja TV-ohjelmien kierrätetystä kuvasta ja äänestä. Olen kiinnostunut olemassaolevan (populaari)kulttuurisen aineksen käyttämisestä taiteessa. Kuten teokseni Boys of Summer (2014), on myös Pervert Art saanut vaikutteita Candice Breitzin teoksista sekä appropriaatiotaiteesta—erityisesti scratch videosta—joita määrittää olemassaolevan (kulttuurisen) materiaalin uudelleentulkinta.

Yksi videoista kuvaa ainoastaan Catherine Tramellin seksikohtausta elokuvassa Basic Instinct (1992) (ylhäällä keskellä), toinen luuppaa Sebastiane (1976) -elokuvan kohtausta vedessä painivista alastomista miehistä (alhaalla oikealla). Kolme muuta videota ovat montaaseja, jotka jaoin kolmeen eri löyhään kategoriaan, lähinnä oman editointityöni helpottamiseksi: naishahmot, erotiikka ja väkivalta.

Teos käsittelee tarvetta ihailla ja tulla ihailluksi, valtaa ja antautumista, pelkoja ja eroottisia haluja—ja reflektoi kuinka visuaalinen kulttuuri ohjaa miten meidän tulisi ihailla ja haluta. Teoksen videot muodostavat henkilökohtaisen tarinan teini-ikäisestä pojasta ja kuvista, tarinoista ja kuvitteellisista sekä todellisista henkilöistä, joita hän rakasti.